petroos's blog

The Maracon Experience III

Maracon on takana ja on tilinteon hetki: mitä jäi käteen? Muutakin kuin noppakisan 3. sijan palkintonoppa? (Josta minulla on miltei yhtä huono omatunto kuin edellisestä, työpöydälläni nytkin kirkkaana hohtavasta metallisesta d20:sestä. Olenkin nimennyt sen 'Tell-Tale-Dieksi'. Ellei Dalzedur olisi nyt ottanut osaansa Wanhan Miehen Taakasta kannettavakseen voittamalla tämänkertaisen Pää-Palkinnon, varmastikin jo pian huutaisin: "Villains! Dissemble no more! I admit the deed! -- tear up the planks! -- here, here! -- it is the rolling of their hideous dice!" Tikkukaramelli, lapset ja varastaminen olisivat olleet avainsanoja sekavassa tunnustuksessani.)

Mutta minä eksyn aiheesta! Heti kärkeen on sanottava, että oli varsin virkistävää olla tekemisissä nuorten ja kirkkaiden mielten ja mielikuvitusten kanssa. Pelit ja keskustelut olivat... mielenkiintoisia, ja sain roppakahmaloin inspiraatiota ja ideoita omiin peliaihioihini. Harva asia on niin innoittava kuin nopea, kärkäs ja helposti kyllästyvä äly, joka huvikseen ja jännitystä saadakseen painelee kaikkia nappuloita, vetää kaikista vivuista ja suhtautuu kaikkeen kuin ratkaistavissa olevaan arvoitukseen. Suomen nuori aikuisto, minä osoitan teille suosiotani! (Ainoa lohtuni onkin, että kun parin lyhyen vuoden päästä jään vanhuuseläkkeelle ja elän toista nuoruuttani, pöydät kääntyvät! Hahaa, voi kuinka pöydät tulevatkaan kääntymään! Tulen juoksemaan henkistä ympyrää ympärillänne! ... jos siis muistan minne olen menossa. Niin että kyseeseen voi tulla joku muu liikerata, esimerkiksi spiraali, yleisessä suunnassanne, tai no ei se näkökään enää niin pelaa, joten en luultavasti tiedä suuntaanne. Tai no köpöttelyähän se silloin taitaa jo olla. Pöytien kääntymisen seurauksena... tulen siis... köpöttelemään spiraalia... päämäärättömästi?)

Öhöm, niin, huomaattekin varmaan, että aasinsilta johtaa kohti nuoruudellis-mellakallis-vastakyldyrellejä sfäärejä. Lukija voikin tässä vaiheessa kysyä: "Hä?" Tai jos on oikein kohtelias (niinkuin tiedän lukijan olevan): "Ahaa, entä Teidän oma pelinne, arvon Saagi, miten kävi Riotpunkin?" Valittaen on todettava, että siihen emme koskaan päässeet käsiksi 'conin aikana. Tosin valitus, jonka silmillänne luitte, on varsin pinnallista, jopa falskia sortimentia, sillä kuten sunnuntai-iltainen 3:16 osoitti, väsymyksen katalat voimat olivat jo taivuttaneet rautaisen tahtoni siihen mittaan kieroon, että bantteeraukseni kärsi siitä valitettavasta seikasta, ettei kieleni ollut enää korkeampien henkisten funktioideni vaikutuspiirissä ja korvani saivatkin kuulla oman suuni (oman suuni!) loitsevan peräkkäin näitä sanoja: "korpraali Bog Monster, prominentin WC-suvun vesa, kuuluisa hajustaan". Ja siinä vaiheessa kun sieltä olisi kaiken oikeuden ja kohtuuden mukaan pitänyt utteroitua jotain eepillis-kaunotaiteellista. 3:16 oli todella mukavaa pelattavaa ja olenkin todella pahoillani etten osannut tehdä sille hahmollani oikeutta. Rottia tappava kainalodöfis? Petroos, really?

Niin, kun ottaa huomioon oman peliaihioni herkän kehitysvaiheen, pelatussa pelissä aiheutunut vahinko olisi voinut olla korjaamatonta laatua ja pelistä olisi todennäköisesti kasvanut inkarnaatio jostain niin kieroutuneesta, muinaisesta ja väkevästä, etten uskalla sitä tähän edes kirjoittaa kuin käänteisessä kirjainjärjestyksessä: LATAF!

Mutta jaa, apropoo, summazummarum ja sen sellaista, nyt kun kirjoitelman tiukan tieteellinen osuus on ohitse, tähän väliin pala mutua: veikkaisin koko konissa olleen 200-300 erillistä kävijää ja visiteerauspäiviä yhteensä kertyneen ehkä sen tuota krouvisti päältä 300. Tosin nyt ollaan jo niin korkeissa arytmeettisissä taivaanpallon korkeuskerroksissa, että arytmetiikkani synkopoi jo varsin satunnaisesti, haastankin siis esille tiukempia faktoja.

Mutta niin, että sitä piti sanomani, että puolestani iso kiitos ja kumarrus Järggääville Tahoille, erityismaininnalla Tallu&Co. 40k-effortista ja tietysti pelinjohtajat ja kanssapelaajat ynnä Hallitus-Taho.

The Maracon Experience II

Vanhuus ei tule yksin; yhden yön kun valvoo saa kaksi päivää nukkua! Siksipä ehdinkin tänään sunnuntaina vasta klo 15 jälkeen paikalle. Onneksi disklaimasin Riotpunkin vedon tiukan välittömästi ja välillisesti riippuvaiseksi kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä, ynnä ehdolliseksi yleisistä meiningeistä, muista peleistä ja maailmasta, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Olisihan se ollut noloa tehdä oharit omasta pelistään! Kokonaisuudessa veikkaisin ihmisiä olleen paikalla 30-40. Liekö turnausväsymys iskenyt nuorempiinkin, hähää! Nuorisotalolla näytti silti olevan koko joukko pelejä käynnissä, mutta niin sanotut vapaat agentit olivat vähissä.

Ilmoittautumispöytä vaikuttaa hiljentyneen ja pelit syntyvät enemmän tai vähemmän spontaanisti. Maraconissahan homma toimii periaatteessa siten, että pelinvetäjät jättävät aulan bilispöydälle peliinilmoittautumislappusensa ja ohikulkijat sitten pongailevat itselleen mieluisia pelejä kirjaillen nimensä lappuihin. Osa alkaa aikataulussa, osa ei, Maracon on sen verran pieni 'con, että touhu pelaa varsin hyvin orgaanisesti ja on the fly. Toivon, että ehdin tänään vielä pelaamaan jotain ropea, mutta näyttää, että se voi jäädä haaveeksi.

Figurintamalla Rokeli kuului vieneen turnauksen voiton demoonisella punakoneellaan. En ole vielä päässyt miestä tarkemmin haastattelemaan, mutta ilmeisesti voitto tuli vuoron 5 massacrella. How very Khorne! Tänään ei ilmeisesti enää figuilla pelata, ainostaan figumaalauskisat pitävät harrastuksen lippua korkealla. Aloittelijasarjassa voiton vei hempeän pinkki mariini, jollaisia olisi kyllä mukava nähdä ihan armeijallinen! Pro-sarjassa vedetään vielä pinotexia pintaan aloitusboxin high elfeihin.

Muutoinkin tunnelma Nuorisotalolla alkaa olla uneliaan rauhallinen. Pari ihmistä nuokkuu sohvilla, muutamassa pöydässä pelataan ja taustalla kuuluu hiljainen puheensorina ja noppien kolina.

The Maracon Experience I

Valvottu yö, lukemattomia noppia, uusia kasvoja, kädenpuristuksia, kivaa meininkiä. Kofeiiniöverit uhkaavat sekunnista toiseen kun istun tässä zombinkasvoineni, täysin vailla itsekritiikkiä, valmiina nauttimaan kolmioleivän henkeni pitimiksi. What a ride, loistava meininki!

Kun perjantai-iltana saavuin klo 23 aikaan Kaijonharjun Nuorisotalon ovelle, en ollut ihan varma mitä odottaa. Ennakkoon oli manailtu, ettei porukkaa juuri saapuisi Pirkko-myrskyn ja poikkeuksellisen myöhäisen ajankohdan takia. Pyh! Väkeä oli saapunut paikalle varsin mallikkaasti. Laskeskelin ainakin 30 henkeä (suunnilleen niin pitkälle kuin osaan =P), mutta kun ottaa huomioon track recordini näissä asioissa, veikkaan populaa olleen huomattavasti enemmän.

Ajattelin siis vain tsekata meiningin käymäseltään, mutta onnistuin pääsemään mukaan Kuusniemen Tuomaksen Yö-Cyberpunkkiin. Ihan muuta kuin odotin, neljinetoista pelaajineen ja ennätyksellisine tosiaika-peliaika-suhteineen, mutta hyvällä tavalla! Vaikka Tuomas väitti myöhemmin #cryo:lla, ettei juonesta oikein voinut puhua, tämä peli sisälsi 10 sekuntiin pakattuna hillittömästi hahmojen välistä draamaa jännitteinä, takaumina ja one-linereinä. Olisi toiminut Tarantinofilkkana koska vaan. Pelkään oman suoritukseni jääneen rikkonaiseksi ja enemmän kuin hiukan mauttomaksi (rottarakastajani Pebe!), mutta hauskaa minulla oli siitäkin edestä.

Kävin pikaisesti kämpillä nukkumassa ja suihkussa ja ehdin tänään poikkeuksellisesti ihan ajoissa figupeleihin. Sain turBn, kuten arvelinkin, mutta peli oli nautinnollinen. Lupaavasta aloituksestani huolimatta vastustajani vei pelin puolen välin jälkeen varsin vaivattomasti demoneilleen. Jos sportmanship-pisteitä olisi jaossa, tämä heppu olisi saanut täydet, suosittelen vastustajaksi koska ja kelle vaan.

Onnekseni en ollut ainoa #wh40k.oulu-kannulainen, joka päästi senkat nenästään, sekä Yama, että Kharan jakoivat kohtaloni. Rokeli porskutti jatkoon, saamme nähdä kuinka miehen käy.

Tänään on edessä vielä nopanheittokisa, mystinen Star Wars-hetki, ja indieropeilua illalla. Ensi yö on kyllä pakko nukkua, muutoin en saa sunnuntaiksi kasattua paikalle kuin 90kg pelkkää sydämentykytystä ja verestävää silmää.

The Pelirekry Experience!

Visiteerasin siis Cryon Pelirekryssä tutustumassa Oulun ropeskenemeininkiin. Ja saadakseni Täyden Pelirekry Experiencen, promosin siellä tietysti omaakin peliäni, tällä kertaa työnimellä RIOTPUNK.

Venuena toimi yksi Oulun Yliopiston sähkön käytävällä sijaitsevista luokista ja boy että se oli täynnä pöytiä! Sain myöhemmin tietää, että jengiä saapui paikalle kokonaista 26 henkilöä. Ei ihme, että sakkia kuikuili käytävillä saakka (joo no pöytähärdellilläkin taisi olla osuutta asiaan). Pelinvetäjiksi ilmoittautui kysyttäessä 5-6.

Puheista päätellen aika moni opiskeli jotain matemaattisluonnontieteellistä. (Logaritmivitsit!) Partaindeksi oli korkea, eli Stetson-Sleeve sukupuolijakauma oli jotain 5 vs. 21. Yhtään naispuolista pelinvetäjää ei paikalla ollut. Muistelisin Maraconeissa partaindeksin olleen huomattavasti tasa-arvoisemman.

Miten jokainen cryolainen ei paina puolta tonnia, on mulle täysi arvoitus. Tilassa kiersi valtavia, höyryäviä kymiä sipsejä ja karamellia ja aina kun sai yhden pussin tyrkättyä edestään eteenpäin, tilalla oli kaksi muuta. Kun tuli hetkeksi hiljaista (ei montaa kertaa hiukan kankean alun jälkeen), tilan täytti harras rouskutus.

Monilla pelinvetäjillä oli kaksikin sales pitchiä, osa tosin one shotteja parin viikon päätä tulevaan Maraconiin. Homma toimi niin, että aspirantti nousi ylös, veti pitchinsä ja laittoi sitten nimilistat kiertämään.

Mieleeni jäi yksi verkkoräiskintäkehittelijä, joka etsi testijengiä, kaveri joka etsi peliseuraa varustautuneena usealla indiepelillä, Eeppisen SkifiFantsuAnimeropen (omavalmiste 3stat dx:n päälle) täydennysrekry, Mikko kahden Cthulhu-kamppiksen kanssa (vuoden intensiivimonsteri ja kertapeli Maraconiin), Aleksi WFRP 2ed Children of the Horned Ratin ja 1900-luvun brittikermapyllycthulhun kanssa, sekä Kuusniemen Tuomaksen MaraconCyberpunk sekä Pathfinderkamppis, molemmat enkuksi.

Omakin pitch meni yllättävän hyvin, nykynuoriso osaa hörähdellä kohteliaasti mun puujalkavitseille ja mitä ehdin nimilistaa vilkuilla ennen lähtöä, taisin saada jopa testiporukan kasaan pelilleni.

Leppoisan ja hauskan oloista jengiä. Vireä peliekosysteemi tuntuu olevan ja ottivat tällaisen myöhäisherännäisen vanhan parrankin kivasti vastaan. Pariin listaan minäkin laitoin yhteystietoni, ja jos vapaa-aikaa olisi niinkuin on mieli, niin kyllähän noihin olisi huvittanut vaikka jokaiseen päästä messiin.

Petroos

Syndicate content